Millainen on tulevaisuuden kuntosali?

Ajatuksenjuoksua vuoden 2014 Functional Training Summitin muistiinpanojen pohjalta:

  • Millainen on stereotypinen kuva personal trainerista tällä hetkellä? Ei kovin ammattimainen. Lihaskimppu hihattomassa paidassa laskemassa asiakkaan vieressä kymmeneen tai tiukassa topissa ”jaksaa, jaksaa!” huutava fitnessmalli. Tällainen malli tulee TV:stä ja siten se on suuren yleisön kuva siitä millaista PT on. Kovinkaan iso massa ei välttämättä ole tällaisesta valmis maksamaan isoja rahoja.
  • Urheilulla menee hyvin ja maailmanennätyksiä pistetään uusiksi vuosittain. Myös ”tavalliset ihmiset” pistävät ennätyksiä uusiksi vuosittain – ylipaino- ja sairaustilastoissa. Mites meillä tavallisia ihmisiä valmentavilla menee noin niinku omasta mielestä?
  • ”What is the biggest problem in your field right now and what are you doing to solve it?” Tätä voi jokainen alallaan miettiä ja mielellään siihen yrittää ratkaisuja keksiä.
  • Jos asiakas tulee luoksesi tavoitteenaan ”polttaa rasvaa” ja siinä onnistutaan, niin mitä seuraavaksi? Jos ei ole selkeää jatkotavoitetta, niin todennäköisyys painon takaisin kerääntymiselle kasvaa ja toista kertaa saman tien kulkeminen on monelle vaikeaa. Esimerkiksi: nykyään on niin paljon perusliikkujille suunnattuja urheilutapahtumia, että ne ovat yksi hyvä vaihtoehto jatkotavoitteeksi. Alwyn Cosgroven termi tälle oli ”athlete discovery”, eli ”löydä sisäinen urheilijasi”!
  • Jos yhdistetään Yhdysvaltojen neljä suurinta trainereiden sertifikointi ohjelmaa (ACE, NASM, NSCA, ISSA), saadaan yhteensä 2919 sivua kirjallista oppimateriaalia. Näistä ruhtinaalliset 17 sivua käsittelevät harjoittelua rasvan polttamiseksi. Jos tähän lisätään ravitsemusta käsittelevät asiat niin sivuja kertyy jo 57. Tämä on yhteensä 1,9% materiaalista. Montakohan prosenttia asiakkaista tulee PT:n valmennettavaksi kuitenkin juuri tämän asian takia? Kiinnostaisi tietää minkälainen luku Suomen sertifiointi matskuista saataisiin?
  • Keskiverto treenaajalle paras tapa treenata ei ole kehonosia tai ominaisuuksia erittelevä monijakoinen ohjelma. Joka sessiossa tulisi käydä läpi koko keho ja kaikkia suorituskyvyn osa-alueita: liiketaitoja, räjähtävyyttä, keskivartalon hallintaa, voimaa ja kestävyyttä. Maratoonarit tai fitness-kisoihin tähtäävät eivät ole keskivertotreenaajia ja heillä on aivan omat sääntönsä.
  • Ennustus tulevaisuuden kuntosaleista:
    • entistä vähemmän laitepainotteista ja entistä enemmän vapailla painoilla ja ”elävillä” painoilla (esim. hiekkasäkki) tehtäviä epäsymmetrisiä ja itse-itseään rajoittavia (self-limiting) harjoitteita
    • intervalliharjoittelu muuttuu yksilöidyksi ennaltamäärättyjen työ- ja lepojaksojen sijaan
    • ryhmäliikunnan osuus pienenee parempia tuloksia tuovien fokusoitujen pienryhmävalmennuksien kasvaessa
    • PT:n stereotyyppi muuttuu toivottavasti hiljalleen arvostetuksi terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilaiseksi ylipalkatun ja alipuetun toistojenlaskijan sijaan.metabolic-2-800x400

Kehonkoostumusmittaus Optimovella

Optimovelle on saapunut uutta teknologiaa BodyMetrixin ultraäänirasvaprosenttimittarin muodossa. Kyseessä on uusi erittäin tarkka, helppo ja nopea tapa mitata ja seurata kehon rasvaprosenttia.

Etuna ja erona yleisesti käytössä oleviin bioimpedanssimittareihin (esim. InBody, Tanita) nähden on se, että ultraäänimittauksen tulokseen eivät vaikuta akuutisti liikunta, ruokailu tai juominen sillä mittaustulos saadaan suoraan rasvakerroksen paksuus mittaamalla. Periaate on siis sama kuin pihtimittauksissa, mutta ultraäänimittaus ei vaadi epämukavaa ihon nipistelyä tai pihtien käytön hallintaa.

Esimerkiksi Jani koostuu seuraavista aineista.
Esimerkiksi allekirjoittanut koostuu seuraavista aineista…

Jos siis haluat seurata harjoittelusi tuloksia kehonkoostumuksen kannalta tai ihan vain mielenkiinnosta tietää rasvaprosenttisi, niin nyt se on Optimovella mahdollista. Mittaukseen varattava aika on 15 minuuttia palautteineen.

AJANVARAUS

Kolme sääntöä toiminnalliseen harjoitteluun

Toiminnallinen harjoittelu tuntuu olevan hyvinkin pinnalla oleva termi tällä hetkellä. Ja ihan aiheesta. Se on oikea valinta treenaajalle joka ei tavoittele painonnosto- tai kehonrakennusmitaleita. Mutta mitä se toiminnallinen harjoittelu sitten oikeastaan on? Tässä pari ajatusta asiasta.

Valitettavasti tämä taitaa olla suuren yleisön mielikuva toiminnallisesta harjoittelusta.
Valitettavasti tämä taitaa olla suuren yleisön mielikuva toiminnallisesta harjoittelusta.

”Toiminnallisen harjoittelun ensimmäinen sääntö: harjoittelu ei aiheuta turhaan kipua tai vammoja!”

Hyvinkin maalaisjärjellisesti voidaan jo nimestä päätellä, että toiminnallisen harjoittelun tulisi parantaa toimintakykyä harjoittelijan haluamassa asiassa. Urheilijalle se voi olla parempaa suoriutumista lajissa ja arkiliikkujalle päivittäisissä tehtävissä ja jaksamisessa. Molempia ehdottomasti yhdistävä tekijä on, tai ainakin pitäisi olla, kivun ja loukkaantumisten mahdollisimman tehokas eliminointi elämästä. Vammoilla on yleensä se huono puoli, että ne haittaavat tai estävät kokonaan harjoittelun, johtavat turhiin sairaslomapäiviin ja vaikeuttavat muutenkin elämää. Harjoittelun pitäisi parantaa toiminta- ja suorituskykyä ja elämänlaatua, ei haitata sitä! Kovaa saa ja pitää treenata, mutta kivun (ajoittaista lihasarkuutta lukuunottamatta) ja vammojen ei pitäisi olla hyväksyttävä osa treenaamista aktiiviliikkujallakaan. Kilpaurheilussa on luonnollisesti ihan omat sääntönsä ja riski-hyötysuhteen rajoja täytyy ajoittain koetella jos huipulle mielii…


”Toiminnallisen harjoittelun toinen sääntö: harjoittelu kehittää niitä ominaisuuksia joita varten harjoittelu on tarkoitettu!”

Sana toiminnallinen voidaan mielestäni helposti vaihtaa sanaan tarkoituksenmukainen, jolloin asiaa voidaan miettiä vielä yksinkertaisemmin. Harjoittelulla ja jokaisella harjoitteella tulisi olla tarkoitus. Onko esimerkiksi hauiskääntöjen vääntäminen vartin ajan naama irvellä tarkoitusta palvelevaa jos tavoitteena on rasvanpoltto? Tai kokonaisen treenipäivän pyhittäminen olkapäille jos salille ehtii kahdesti viikossa? Entä jos tavoitteena on kokonaisvaltaisesti vain parantaa kuntoa ja hyvinvointia keski-iän yllätettyä, niin onko levytangolla tempausten tekeminen tekniikan hajoamispisteeseen asti tarkoituksenmukaista, tarpeellista ja riski-hyötysuhteeltaan järkevää? Entä palveleeko laitteesta laitteeseen kiertäminen enää kenenkään tarpeita? Harva käyttää enää salkun kokoisia matkapuhelimia, mutta valitettavasti monella harjoitusmetodit ovat jämähtäneet kyseiselle aikakaudelle…

Tämä tekee sinusta hyvän polven ojentajan. Ei juuri muuta.
Tämä tekee sinusta hyvän polven ojentajan. Ei juuri muuta.

”Toiminnallisen harjoittelun kolmas sääntö: harjoittelua ei ole sidottu mihinkään yhteen treenimetodiin tai harjoitusvälineeseen, vaan oikeaa tapaa ja välinettä käytetään oikeassa tilanteessa.”

Sekä urheilijoiden että arkiliikkujien harjoitteluun on näihin päiviin asti käytetty pitkälti kolmen eri urheilulajin (!) harjoittelumetodeja: voimannoston, painonnoston ja kehonrakennuksen. Kaikilla kolmella on omat hyvät ja tarpeelliset puolensa, mutta valitettavasti mikään näistä metodeista ei yksinään ei ole suoraan siirrettävissä harjoittelijalle jolla ei ole aikomusta kilpailla näissä lajeissa. Mikään näistä ei myöskään valmista urheilijaa parhaalla mahdollisella tavalla liikkumaan usean lajin vaatimalla tavalla eli moniulotteisesti, vaan ne sisältävät pääosin ylös-alas ja eteen-taakse suunnassa tapahtuvia harjoitteita.

Sama pätee eri välineillä toteutettavaan harjoitteluun. Kahvakuulat, TRX ym. ovat loistavia harjoitusvälineitä ja vain yhtä välinettä käyttämälläkin voi toki päästä hyviin tuloksiin. Kaikilla välineillä on kuitenkin omat etunsa ja heikkoutensa ja jotkin liikkeet vain yksinkertaisesti soveltuvat paremmin tehtäväksi esimerkiksi kahvakuulalla kuin käsipainolla. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi on todennäköisesti fiksumpaa käyttää aina oikeaa työkalua oikeassa tilanteessa eikä yrittää selvitä kaikesta yhdellä ja samalla välineellä. Jos ainoa työkalusi on vasara, niin kaikki tuppaa näyttämään naulalta…

Kahvakuula on vain yksi työkalu. Oikein käytettynä hyvin tehokas sellainen.
Kahvakuula on vain yksi työkalu. Oikein käytettynä hyvin tehokas sellainen.

Sanan toiminnallinen voi mielestäni näiden esimerkkien perusteella korvata yksikertaisesti (ja kliseisesti) sanalla hyvä. Koko termi olisi täysin turha jos nykyinen harjoittelumme ei niin valitettavan usein jopa huonontaisi hyvinvointiamme ja toiminnallisuuttamme. Hyvä harjoittelu ei aiheuta sinulle lisää kipuja tai vammoja, vaan mielummin jopa parantaa niitä. Se vie sinua lähemmäksi juuri omia tavoitteitasi haastaen kaikkia vaadittavia ominaisuuksia siihen parhaiten sopivilla metodeilla ja välineillä. Toiminnallinen vain nyt sattuu olemaan myyvämpi termi kuin hyvä…