Ajatuksenjuoksua vuoden 2014 Functional Training Summitin muistiinpanojen pohjalta:
- Millainen on stereotypinen kuva personal trainerista tällä hetkellä? Ei kovin ammattimainen. Lihaskimppu hihattomassa paidassa laskemassa asiakkaan vieressä kymmeneen tai tiukassa topissa ”jaksaa, jaksaa!” huutava fitnessmalli. Tällainen malli tulee TV:stä ja siten se on suuren yleisön kuva siitä millaista PT on. Kovinkaan iso massa ei välttämättä ole tällaisesta valmis maksamaan isoja rahoja.
- Urheilulla menee hyvin ja maailmanennätyksiä pistetään uusiksi vuosittain. Myös ”tavalliset ihmiset” pistävät ennätyksiä uusiksi vuosittain – ylipaino- ja sairaustilastoissa. Mites meillä tavallisia ihmisiä valmentavilla menee noin niinku omasta mielestä?
- ”What is the biggest problem in your field right now and what are you doing to solve it?” Tätä voi jokainen alallaan miettiä ja mielellään siihen yrittää ratkaisuja keksiä.
- Jos asiakas tulee luoksesi tavoitteenaan ”polttaa rasvaa” ja siinä onnistutaan, niin mitä seuraavaksi? Jos ei ole selkeää jatkotavoitetta, niin todennäköisyys painon takaisin kerääntymiselle kasvaa ja toista kertaa saman tien kulkeminen on monelle vaikeaa. Esimerkiksi: nykyään on niin paljon perusliikkujille suunnattuja urheilutapahtumia, että ne ovat yksi hyvä vaihtoehto jatkotavoitteeksi. Alwyn Cosgroven termi tälle oli ”athlete discovery”, eli ”löydä sisäinen urheilijasi”!
- Jos yhdistetään Yhdysvaltojen neljä suurinta trainereiden sertifikointi ohjelmaa (ACE, NASM, NSCA, ISSA), saadaan yhteensä 2919 sivua kirjallista oppimateriaalia. Näistä ruhtinaalliset 17 sivua käsittelevät harjoittelua rasvan polttamiseksi. Jos tähän lisätään ravitsemusta käsittelevät asiat niin sivuja kertyy jo 57. Tämä on yhteensä 1,9% materiaalista. Montakohan prosenttia asiakkaista tulee PT:n valmennettavaksi kuitenkin juuri tämän asian takia? Kiinnostaisi tietää minkälainen luku Suomen sertifiointi matskuista saataisiin?
- Keskiverto treenaajalle paras tapa treenata ei ole kehonosia tai ominaisuuksia erittelevä monijakoinen ohjelma. Joka sessiossa tulisi käydä läpi koko keho ja kaikkia suorituskyvyn osa-alueita: liiketaitoja, räjähtävyyttä, keskivartalon hallintaa, voimaa ja kestävyyttä. Maratoonarit tai fitness-kisoihin tähtäävät eivät ole keskivertotreenaajia ja heillä on aivan omat sääntönsä.
- Ennustus tulevaisuuden kuntosaleista:
- entistä vähemmän laitepainotteista ja entistä enemmän vapailla painoilla ja ”elävillä” painoilla (esim. hiekkasäkki) tehtäviä epäsymmetrisiä ja itse-itseään rajoittavia (self-limiting) harjoitteita
- intervalliharjoittelu muuttuu yksilöidyksi ennaltamäärättyjen työ- ja lepojaksojen sijaan
- ryhmäliikunnan osuus pienenee parempia tuloksia tuovien fokusoitujen pienryhmävalmennuksien kasvaessa
- PT:n stereotyyppi muuttuu toivottavasti hiljalleen arvostetuksi terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilaiseksi ylipalkatun ja alipuetun toistojenlaskijan sijaan.
OPTIMOVE TRAINING 